Otteluraportti: HPS taipui huippujännittävässä Cup-finaalissa jatkoajalla

Otteluraportin tarjoaa Vuokatin Aateli.

Helsingin Palloseuran historian ensimmäinen Naisten Suomen Cupin finaali pelattiin sunnuntaina 6.9. HJK vei huippujännittävässä finaalissa kolmannen peräkkäisen Suomen Cupin mestaruuden dramaattisten vaiheiden jälkeen jatkoajalla.

HJK sai otteluun vahvan alun. Klubin ensimmäinen maalintekopaikka nähtiin jo toisella minuutilla, kun Milja Kivirannan kulmapotku löysi Jenna Tivnanin boksista. Tivnanin laukaus suuntautui kuitenkin sivuverkkoon.

HPS kävi lähellä maalintekoa 13. minuutilla. Kulmapotkun jälkitilanteesta Anna-Stina Simonen pääsi yrittämään kaukaa. Kova laukaus suuntautui kohti oikeaa yläkulmaa, mutta maalivahti Annika Laihanen venyi huipputorjuntaan.

Torjunnasta seuranneesta kulmapotkusta Simonen pääsi uudelleen yrittämään suoraan Eevi Paakkarin erinomaisesta keskityksestä rangaistuspotkupisteen tuntumasta, mutta laukaus nousi niukasti maalin yli.

23. minuutilla Kiviranta syötti Kerttu Sareliukselle boksiin. Sareliuksen laukaus suuntautui kohti etualakulmaa, mutta Venla Roine oli hereillä ja torjui yrityksen.

HJK siirtyi ottelussa 0–1-johtoon 32. minuutilla. Lacee Bethea kuljetti palloa oikealla laidalla ja lähetti tarkan keskityksen boksiin, jossa Sarelius puski pallon verkkoon.

HPS ei takaiskusta hetkahtanut, vaan lähti hakemaan nopeasti tasoitusta. Ensimmäinen paikka syntyi vain kaksi minuuttia HJK:n maalin jälkeen. Tessa Perttula lähetti rangaistusalueen vasemmalta reunalta keskityksen takatolpalle, jossa Henni Rinkinen oli lähellä puskea tasoitusmaalin, mutta pusku suuntautui niukasti ohi.

Tasoitusmaali syntyi 39. peliminuutilla. Fanni Sinivuori syötti Tessa Perttulan liikkeeseen vasemmalle laidalle, josta laituri kuljetti kohti maalia ja viimeisteli näyttävästi etuyläkulmaan.

Tauolle siirryttiin tasaisen ensimmäisen jakson jälkeen 1–1-tasatilanteessa.

HJK pääsi toisen jakson ensimmäiselle maalintekopaikalle 66. minuutin kohdalla. Miho Kamogawa pelasi pallon boksiin Kivirannalle, joka jatkoi viereen Isabella Ylätalolle, mutta Roine torjui yrityksen jalallaan.

71. minuutilla HPS pääsi erinomaiseen maalintekopaikkaan. Perttula lähetti syötön, johon Laura Hillberg sai päätään väliin, mutta pallo jatkoi boksiin, josta Matilda Kataja yritti suoraan ilmasta. Laukaus kuitenkin epäonnistui ja jäi helpoksi torjuttavaksi Laihaselle.

HJK pääsi jälleen maalipaikalle 83. minuutilla. Kiviranta syötti maata pitkin Kamogawalle boksiin, joka harhautti itsensä HPS-puolustajien ohi ja laukoi pienestä kulmasta. Pallo tärähti kuitenkin tolppaan.

HJK sai vielä varsinaisen peliajan lisäajalla erinomaisen maalintekopaikan. Kiviranta täräytti voimakkaan laukauksen kohti maalia. Pallo muutti suuntaa HPS-puolustaja Aamu Kinnusesta, mutta Roine reagoi hienosti ja venyi jälleen huipputorjuntaan.

Ratkaisua ei varsinaisella peliajalla löytynyt, joten Suomen Cupin mestaria lähdettiin ratkaisemaan jatkoajalla.

HPS pääsi jatkoajan ensimmäiseen maalintekopaikkaan. Oona Jääskeläinen haastoi itsensä boksiin ja pääsi laukomaan, mutta pallo kimposi Juulia Grönlundin kautta maalin sivuverkkoon.

102. minuutilla HJK pääsi vaaralliseen paikkaan. Reetta Suomela syötti boksissa Kivirannalle, joka yritti suoraan maalintekoa. Laukaus epäonnistui, mutta Nelli Kalske pääsi vielä kokeilemaan maalin edestä. Olivia Kåhre ja Roine pelastivat kuitenkin tilanteen.

Hetkeä myöhemmin oli HPS:n vuoro yrittää. Rinkinen keskitti oikealta laidalta boksiin, jossa Kåhre pääsi puskemaan, mutta Laihanen torjui yrityksen.

Ensimmäisen jatkoajan lisäajalla erotuomari Lina Lehtovaara sai VAR-tuomaristolta tiedon mahdollisesta käsivirheestä HPS:n rangaistusalueella. Lehtovaara kävi itse tarkistamassa tilanteen monitorilta ja tuomitsi HJK:lle rangaistuspotkun.

Kiviranta asettui laukomaan rangaistuspotkua. Roine aavisti oikein vasemmalle, mutta Kivirannan laukaus painui aivan kulmaan, eikä HPS-vahti yltänyt torjuntaan. HJK siirtyi 1–2-johtoon.

112. minuutilla Kåhre kaadettiin boksissa ja Lehtovaara osoitti rangaistuspotkua, mutta samalla avustavan erotuomarin lippu nousi paitsion merkiksi. Tilanne tarkistettiin vielä VAR:n avulla, ja paitsiotuomio jäi voimaan.

HPS pääsi vielä jatkoajan lopulla yrittämään vapaapotkusta. Paakkarin keskitys päätyi Rinkiselle, mutta laukaus suuntautui ohi maalista.

Jatkoajan lisäajalla HPS menetti pallon keskialueella ja Ylätalo pääsi vastakkain Roineen kanssa. Ylätalo ohitti HPS-vahdin ja viimeisteli pallon tyhjään maaliin sinetöiden loppulukemiksi 1–3.

HJK juhli näin kolmatta peräkkäistä Naisten Suomen Cupin mestaruuttaan ja seurahistoriansa 20. Cup-mestaruutta. HPS puolestaan saavutti ensimmäisellä finaalipaikallaan seurahistoriansa ensimmäisen mitalin Naisten Suomen Cupissa runsaslukuisen HPS-kannattajajoukon edessä. HPS:n kapteeni Anna-Stina Simonen valittiin finaalin parhaaksi pelaajaksi.

Kommentit

HPS:n kapteeni Anna-Stina Simonen oli finaalin jälkeen pettynyt tulokseen, mutta ylpeä joukkueen esityksestä.

– Olen tosi ylpeä meidän jengistä. Annoimme itsellemme tänään mahdollisuuden voittaa tämän pelin, mutta emme onnistuneet siinä. Klubi on hyvä joukkue, eikä tuuri ehkä myöskään ollut tänään meidän puolellamme, Simonen sanoi Ruudun haastattelussa.

Simonen kuvaili finaalia tasaiseksi ja fyysisesti vaativaksi kamppailuksi, joka olisi voinut kääntyä kummalle tahansa.

– Oli tosi kova matsi tänään ja fyysisesti varmasti molemmille joukkueille. Pelissä oli omat vaiheensa: HJK vei välillä peliä ja me veimme välillä. Mielestäni se oli tänään tasainen kamppailu ja olisi voinut kääntyä ihan kummin päin vain, Simonen arvioi.

Tammelaan saapunut runsaslukuinen HPS-kannattajajoukko sai kapteenilta erityiskiitoksen.

– Olen tosi ylpeä meidän seurastamme HPS:sta ja siitä, että tänne Tampereelle tulee jengiä katsomaan naisten peliä ja kannustamaan meitä. Ei voi kuin nostaa heille kättä ja antaa aplodit. Kiitos paljon kannustuksesta, Simonen kiitti.

Lopuksi Simonen nosti esiin joukkueen yhteishengen ja voitontahdon.

– Onhan meidän joukkue ihan huikea. Kaikki antavat kentällä kaikkensa, olemme hyviä kavereita joukkueen sisällä ja kaikki haluavat kehittyä ja voittaa pelejä. Voitontahto on hirveä. Ei voi tavallaan toivoa parempaa jengiä, Simonen päätti.